Lue lisää

• Diabeetikon erektiohäiriö
• Sydänsairaudet ja seksuaalisuus
• Aivoverenkiertohäiriöt ja seksuaalisuus
• Erektiohäiriö ja eturauhasleikkaus
• Erektiohäiriö vaikuttaa myös mielialaan
• Ennenaikainen siemensyöksy
• Selkä ja seksuaalisuus

Diabeetikon erektiohäiriö

Kirjoittaja: Ari Aimolahti, apulaisylilääkäri ja sisätautien erikoislääkäri, erityispätevyytenä diabeteksen hoito

Erektiohäiriö on diabeetikoilla varsin yleinen vaiva. Suomalaisessa kyselytutkimuksessa* jonkinasteinen erektiohäiriö esiintyi 67%:lla 50-vuotiaista, 76%:lla 60-vuotiaista ja 83%:lla 70-vuotiaista miehistä. Suuri osa todetuista erektiohäiriöistä oli kuitenkin lieviä, mutta häiriö vaikeutui iän mukana.

Varsinkin aikuistyypin diabetes yleistyy nopeasti. Tällä hetkellä diabeetikkoja arvioidaan olevan jo yli puoli miljoonaa (Aikuisten Diabeteksen Käypä hoito -suositus, www.kaypahoito.fi). Suomessa tehdyssä kuvailevassa tutkimuksessa erektiohäiriön taustalla todettiin diabetes 17 %:ssa tapauksista**. Näin ollen erektiohäiriö koskettaa huomattavaa joukkoa diabetespotilaita ja heidän kumppaneitaan.

Nuoruutyypin diabetekseen sairastutaan nimensä mukaisesti yleensä lapsena tai nuorena, aikuistyypin diabeetikkojen ollessa selvästi iäkkäämpiä. Erektiohäiriön esiintyminen ja vaikeusaste diabeetikoilla riippuu paitsi potilaan iästä myös siitä, kuinka kauan tautia on sairastettu. Ikääntyminen sinällään lisää sairastumisriskiä muihin kroonisiin sairauksiin, ja erektiohäiriön on huomattu yleistyvän selvästi 10–15-vuoden kuluttua sairastumisen jälkeen.

Syyt erektiohäiriön taustalla
Diabeetikon erektiohäiriön taustalla voi olla monia syitä. Muuten terveellä nuoruusiän diabeetikolla syynä on usein autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriö, joka aiheuttaa usein myös ääreishermoston oireita: alaraajojen tuntohäiriöitä ja särkyjä. Aikuistyypin diabeetikon erektiohäiriön taustalla taas on usein lantionalueen ja peniksen valtimoiden verenkiertohäiriö. Ongelmaa pahentaa korkea verenpaine tai eräät sen hoitoon käytettävät lääkevalmisteet. Aikuistyypin diabetesta pidetään nykyään osana nk. metabolista oireyhtymää (MBO), johon kohonneen verensokerin lisäksi kuuluu usein ylipaino, korkea verenpaine, poikkeavat rasva-arvot (esimerkiksi kolesteroliongelma) sekä lisääntynyt veren hyytymistaipumus. Kaikki nämä ongelmat pahentavat erektiohäiriötä.

Riskitekijät ja ennaltaehkäisy
Diabeteksen huono hoitotasapaino altistaa aina liitännäissairauksille, niin myös erektiohäiriölle. Tupakoivilla tai runsaasti alkoholia käyttävillä diabeetikoilla riski on vielä huomattavasti suurempi. Sen sijaan seksuaalista halukkuutta diabetes ei juurikaan vähennä. Diabeetikko pystyy myös itse ehkäisemään erektiohäiriön ilmaantumista noudattamalla oikeaa ruokavaliota sekä liikkumalla säännöllisesti. Hyvä yleiskunto parantaa insuliiniherkkyyttä, jolloin hoitotasapaino pysyy hyvänä ja lisäsairauksien riski vähenee. Määrättyjä lääkkeitä tulee käyttää säännöllisesti, mutta jos epäillään niiden aiheuttavan erektiohäiriötä, tulee asiasta keskustella mahdollisimman pian lääkärin kanssa. Omaehtoisesti ei lääkitystä pidä lopettaa. Lievän erektiohäiriön hoidoksi saattaa riittää pelkästään tupakoinnin lopettaminen tai runsaan alkoholin käytön vähentäminen.

Erektiohäiriön toteaminen ja hoito
Erektiohäiriön toteaminen ei yleensä vaadi erityisiä tutkimuksia, usein riittää ongelman kartoitus keskusteluin. Koska erektiohäiriö on hyvin yleinen vaiva diabeetikoilla, ovat sekä diabeteslääkäri että omalääkäri hyvin tottuneita keskustelemaan tästäkin asiasta. Lääkäri saattaa kysyä erektioasioista esimerkiksi diabeteksen vuositarkastuksen yhteydessä. Potilas voi itse ottaa asian puheeksi millä käynnillä vaan, pääasia että kiusalliseen vaivaan puututaan. Koska erektiohäiriö on aina parin yhteinen ongelma, on keskustelussa huomioitava myös kumppanin toiveet.
 
Erektiohäiriöstä kärsivän miehen kannattaa kääntyä lääkärin puoleen oireen syyn selvittämiseksi ja keskustella hoidon tarpeellisuudesta ja eri hoitovaihtoehdoista.
 
Diabetes on varsin monimuotoinen ja haastava sairaus sekä potilaalle että muulle hoitotiimille. Tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää hyvä hoitotasapaino, jotta vältytään lisäsairauksilta. Mikäli ongelmia kuitenkin ilmaantuu, ei pidä epäröidä kertoa niistä hoitavalle lääkärille. Mitä nopeammin ongelma ratkaistaan, sitä paremmin hoito usein tehoaa ja elämänlaatu paranee.

*Koskimäki et al. Duodecim 2000; 116: 737-41
**Lukkarinen et al. SLL 2003; 58:4565-4568